8.4.2018

Luontokuvat kirjaksi


Kun kuvaa luontoa ahkerasti, alkaa hyviä kuvia olla jossakin vaiheessa sen verran, että niitä haluaa teettää konkreettiseen muotoon paperille. Vaikka kuvia on koneen kovalevyllä, muistitikuilla, pilvipalveluissa ja netissä, ne ovat silti eri asia kuin paperikuvat joko albumissa tai kuvakirjana.



Itse suosin nykyään kuvakirjojen teettämistä. Niiden teko on helppoa, ja niihin saa mahtumaan paljon kuvia juuri haluamallaan tavalla. Olen asentanut koneelleni Ifolorin Designer-ohjelman, jonka ansiosta kirjaa voi koota vähän kerrallaan, tallentaa välillä ja jatkaa tekoa myöhemmin.



Ennen kuvakirjan tekoa kannattaa miettiä teema, johon liittyviä kuvia kirjaan haluaa. Onko kirjaan koottuna esimerkiksi yhden kesän kuvat, yhden vuoden parhaat kuvat vai kuvia eri vuosilta jostakin tietystä aiheesta. Itse tein tänä talvena kuvakirjan Jäätaidetta Saimaalla, johon olen koonnut rannoilla kuvaamieni luonnon jääteosten kuvia.



Jo ennen kirjamallin valintaa on kätevintä siirtää kaikki kirjaan tulevat kuvat yhteen kansioon, sillä niin ne löytyvät helpoimmin ja nopeimmin. Yleensä kuvakirjaa tehdessäni osa kansioon valitsemistani kuvista jää silti käyttämättä, sillä kirjaa kootessa tulee vielä tehtyä karsintaa.


Kuvien lisäksi kirjoihin voi lisätä vapaasti tekstiä, joten niistä saa tehtyä ihan oikean kirjan näköisiä pelkän valokuva-albumin sijaan. Jäätaidetta Saimaalla -kirjassa kuvat ovat silti pääosassa, ja tekstiä on vähän ja vain joka toisella aukeamalla. Koko aukeaman kokoiset kuvat ovat suosikkejani!



2.4.2018

Iitin Jääkirkkovuori


Sain pitkänäperjantaina kunnian vierailla luonnon omassa pääsiäiskirkossa - Iitin Jääkirkkovuorella. Tämä kunnioitusta herättävä luontokohde sijaitsee Iitissä Haramaanjärven rannalla. Vuorelle pääsee Haramaantieltä lähtevää polkua pitkin. Polku levenee järvelle päin mentäessä tieksi, jolta poiketaan metsään kallion kohdalla ennen rantaa. 


Jo ensimmäinen oikealla näkyvä kallioseinämä jääpuikkoineen on upea näky, mutta varsinainen jääkirkko löytyy vasta seuraavalta kalliojyrkänteeltä. Näky on uskomattoman kaunis! Aluksi seinämää jää tuijottamaan epäuskoisena - voiko tällaista ollakaan? Ja ennen kaikkea, miksi en ole jo aikaisemmin tajunnut mennä katsomaan tätä Kymenlaakson ihmettä?



Jääkirkkovuori on jäisimmillään juuri näin kevättalvella, kun kallion päällä olevan kostean maan valumavedet jäätyvät valtavaksi jääjyrkänteeksi. Jäässä erottuu valkoisen, sinisen, vihreän, turkoosin ja ruskean sävyjä. Kaiken kruunaa seinän korkea jylhyys ja sulamisvesien äänet. Voin hyvin ymmärtää, mistä vuori on saanut kirkollisen nimensä - tippuvan veden solina jääseinässä soi kuin luonnon omat urut. Solisteina toimivat lähipuiden linnut!


Olen aina haltioissani nähdessäni erikoisia jäämuodostelmia, mutta tämä on upeinta mitä olen tähän mennessä nähnyt! Suorastaan jääfanin pyhiinvaelluskohde... Paikan vaikuttavuutta ei edes saa vangittua kuviin, sillä koko komeutta on vaikea mahduttaa kuvaan. Panoraamakuvaan vuoren sai mahtumaan, mutta siinäkin se kuvassa jotenkin kutistui. Suosittelen siis menemään paikan päälle, jos haluaa nähdä vuoren oikeissa mittasuhteissa. 


Jääkirkkoa kannattaa käydä ihailemassa myös Haramaanjärven jäältä käsin, vaikka sinne se pilkottaakin vain osittain puiden lomasta. Järvellä kulkija saattaa siis hyvinkin ohittaa tämän upean paikan, jos ei tiedä sen olemassaolosta. Puiden luoma varjostus on silti hyvä asia, sillä varjoisan paikan ansiosta jääseinä säilyy keväällä pitempään. Täällä on takuulla jäätä vielä vappuna, vaikka muualta lumet olisivat jo sulaneet.



15.3.2018

Kannuksen linnavuori ja kalliomaalaus


Taipalsaarelta löytyy kolme linnavuorta: Kuivaketveleen, Ruusin Turasalon ja Kannuksen muinaislinnat. Tässä postauksessani kerron Kannuksen linnavuoresta, jonka seinämästä löytyy lisäksi esihistoriallinen kalliomaalaus. Kävimme katsomassa paikkaa jäältä käsin, sillä maalauksen voi nähdä vain järven suunnasta.


Kannuksen linnavuoren suuntaan pääsee ajamalla Vitsaintietä Kannuskylään. Linnavuori sijaitsee aivan rannassa keskellä asutusta ja kesämökkejä, joten paikan päälle löytäminen on vähän haasteellista. Me ratkaisimme asian kävelemällä suksien kanssa rantaan kauempana asutuksesta ja hiihtämällä vuoren luo jäätä pitkin. 

Linnavuori näyttää komealta järveltä katsottuna, sillä sen laki kohoaa yli 15 metriä Saimaan pintaa korkeammalle. Vedenpuoleinen kallioseinämä on jyrkkä, joten vuoren laelle päästäkseen on sinne kiivettävä sivusta mantereen puolelta. 


Kalliomaalaus näkyy selkeänä punertavana läikkänä kallion pinnassa nelisen metriä järvenpinnan yläpuolella. Wikipedian mukaan maalauksessa on hirvi ja ihmishahmoja, mutta ne erottuvat todella huonosti. Silti tieto siitä, että katsoo tuhansia vuosia sitten tehtyä maalausta, herättää kunnioitusta paikkaa kohtaan. Maalaus on tehty ilmeisesti veneestä käsin, joten Saimaan pinta on siihen aikaan ollut paljon nykyistä korkeammalla.


Kalliomaalauksen ihmettelyn jälkeen oli tietysti myös kiivettävä katsomaan miltä maisema näyttää vuoren laelta katsottuna. Ja  hienoltahan se näytti! Edessä näkyy jääaavaa, vasemmalla Rautsaari ja oikealla Niivansalmi. Voin kuvitella, miten upea maisema onkaan kesällä!




Linnavuorella kiipeilyn jälkeen hiihdimme vielä lenkin Vaikeiselällä. Maaliskuun aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmitti jo aavistuksen keväisesti - parasta jäällähiihtoaikaa siis!



6.3.2018

Helmikuun hiihtelyitä


Helmikuu oli tänä vuonna oikea vanha kunnon talvinen helmikuu. Saimaata peitti ja peittää edelleen paksu jää, ja lunta ja pakkasta on ollut vanhan ajan malliin. Saimaan Sunisenselälle ja Lappeenrannan lentokentän lenkille on tehty hyvät ladut, ja niitä on tullut ahkerasti hiihdettyä.

Sunisenselän ladulla.
Helmikuisesta talvilomaviikostakin tuli kirjaimellisesti hiihtoloma, kun ladut ja sää olivat kohdillaan. Eikä jokaisella hiihtoretkellä edes tarvita latuja. Joskus on mukava hiihtää jäällä koskemattomassa hangessa ja suunnata johonkin Pien-Saimaan lukuisista saarista syömään eväät.

Hiihtoretken eväät.
Sunisenselän Ruohosaaresta löytyy laavu ja monta muutakin sopivaa taukopaikkaa eväiden syöntiin. Yhdellä hiihtoreissullamme löysimme Ruohosaaren kallioilta valtavia jääpuikkoja! Ne muodostivat aivan kuin seinän.

Jääpuikkoseinä Ruohosaaressa.
Jäällä hiihtelyyn ei kyllästy koskaan, sillä se ei ole ympärivuotista herkkua. Mitä hohtavampi hanki ja sinisempi taivas, sitä enemmän mieli halajaa järven avarille jääkentille. Se on suorastaan geeneissä. Näillä selillä jo muinaiset esi-isämme sujuttelivat suksillansa.

Hiihtoa Saimaan jäällä.

Auringonpaistetta jäällä.

Hiihtelyä helmikuussa.