13.10.2017

Santa Ponsa


Santa Ponsa on vehreä ja kaunis lomakylä Mallorcan länsirannikolla. Palman lentokentältä on sinne vain reilun parinkymmenen kilometrin matka, joten se on ihanteellinen paikka rauhalliseen rantalomailuun, johon voi yhdistää Palman kaupungin vilinään tutustumista.


Vietimme Santa Ponsassa lomaviikon lokakuun alussa. Sää oli vielä helteinen ja merivesikin uimalämmintä. Tutustuimme viikon aikana Santa Ponsaan ja sen ympäristöön kävellen ja pyöräillen sekä testasimme kylän kaikki kolme uimarantaa.


Kaikkien rantojan vesi on kristallinkirkasta ja hiekka valkoista. Pisin pääranta Santa Ponsa Beach on suojaisassa lahdenpoukamassa, joten se on ihanteellinen uimiseen. Rannan vedessä liikkui kauniita hopekylkisiä kaloja isoina parvina.


Kaksi pienempää rantaa Castellot Beach ja Pellicer Beach sopivat erityisen hyvin snorklaamiseen, sillä niissä on enemmän kivikkoja ja merieläimiä. Pellicerin rantavedessä näimme muun muassa merisiilejä ja ison mustekalan! Mustekala oli kuitenkin kameraa nopeampi ja hävisi kivenkoloon.



Hotellimme Zafiro Rey Don Jaimen parvekkeelta oli näkymä merelle ja pienelle vuorelle, jossa on kauniin värikkäitä taloja. Kun huomasin, että vuorelle johtavat portaat, ne oli tietysti kiivettävä ylös asti. Askelmia oli laskujemme mukaan noin 450, mutta niiden kipuaminen kyllä kannatti hienon näköalan vuoksi!


Kuva: Kimmo Kauppi
Yhden lomapäivän vietimme pyöräillen hotellin lainapyörillä. Aamupäivällä poljimme Santa Ponsasta rannan näköalatietä Port Adrianon kylän satamaan ihmettelemään valtavan kokoisia veneitä. Port Adrianosta löytyi myös uimaranta ja Mallorcan paras jäätelöbaari.




Iltapäivälenkillä pyöräilimme katsomaan Santa Ponsan tuulimyllyä ja arkeologista puistoa. Puistoon mennessä jätimme pyörät portille ja jatkoimme jalkaisin, sillä polut ylös vuorelle ovat patikkapolkuja. Edessä oli taas satakunta porrasta, mutta jälleen kiipeämisen vaiva palkittiin upeilla maisemilla! Vuoren korkeimmalta laelta näkyy Magalufin lomakylään ja kauas merelle asti. Lisäksi saaren vehreys on merkille pantavaa - kaunista vihreää puustoa näkyy silmänkantamattomiin.




Mallorca on massaturismimaineestaan huolimatta vienyt sydämeni väriensä, valoisuutensa ja vehreytensä ansiosta. Lisäksi lyhyt lentomatka on merkittävä etu. Tällä kauniilla saarella riittäisi vielä paljon nähtävää!




Lue myös: Syysloma Mallorcalla

1.10.2017

Niivermäen luontopolku


Aivan Kauppakekus Veturin vieressä Kouvolassa on luonnonsuojelualue, jossa kulkee parin kilometrin mittainen luontopolku. Kiersimme polun ystäväni kanssa syyskuisena lauantaina. Metsässä oli jo syksyn tuntua ja valtavasti erilaisia sieniä.


Auton sai kätevästi parkkiin pienelle hiekkakentälle, joka löytyy Veturin takaa Kytöahontien alkupäästä. Parkkipaikalta johtaa hiekkatie luonnonsuojelualueen reunaan, josta sinisin maalimerkein opastettu luontopolku alkaa. Aloituspisteessä on infotaulu.


Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään. Helppokulkuinen polku sukeltaa heti vanhaan, sammaleiseen kuusimetsään. Pitkät puuportaat vievät ensimmäisen mäen päälle. Reitin varrella on myös muita hyväkuntoisia rakenteita kuten penkki ja pitkospuita.


Vähän ennen reitin puoliväliä kalliolla kohoaa vankka luontotorni. Kävimme tornissa ihailemassa kaunista metsämaisemaa, mutta vesinäkymiä jäimme vähän kaipaamaan. Tornin alla on eväidensyöntipaikka.




Reitin puolivälin jälkeen polun varrella solisee puro ja maasto muuttuu kosteaksi saniaslehdoksi. Pitkospuut kuljettavat saniaismetsän halki ja polun vierellä kohoaa korkea kallioseinämä.



Kuva: Heidi Wahlfors

Niivermäen luontopolku sopii helpon saavutettavuutensa ansiosta kivaksi metsälenkiksi vaikka keskellä arkea. Oli mukava huomata, että kun vierekkäin ovat kauppakeskus ja luontopolku, yhä useammat valitsevat luontopolun!


17.9.2017

Syksyn sienisatoa


Sateinen kesä toi tänä vuonna hyvän sienisadon. Kantarelleja on löytynyt heinäkuusta alkaen ja muita syötäviä sieniä on päästy keräämään elo- ja syyskuussa. Eniten on löytynyt kantarelleja sekä haapa-, kangas- ja karvarouskuja.

Haaparouskuja ja kantarelleja.

Jättikokoinen tatti.
Kantarellien jälkeen helpoimmin tunnistettavia ruokasieniä ovat mielestäni tatit ja rouskut. Tatit voi pilkkoa vaikka suoraan pannulle paistumaan, mutta rouskut vaativat ryöppäämisen. Ryöppäämisen jälkeen roouskut voi käyttää ruoaksi monin eri tavoin. Ne sopivat esimerkiksi sipulin kanssa paistettavaksi tai sienisalaattiin tai -piirakkaan.

Rouskuja ja kantarelleja.
Kantarelleja eli keltavahveroita löytyy monenlaisilta kasvupaikoilta. Niitä kannattaa etsiä tuoreista kangasmetsistä, koivikoista, männiköistä sekä metsäteiden ja polkujen varsilta. Vakiokantarellipaikkamme ovat valoisia paikkoja koivujen lähistöllä.

Kantarelleja.
Kangasrouskut kasvavat havu- ja kangasmetsissä, männiköissä sekä kallioiden jäkäliköissä. Paikat, joista oman kokemukseni mukaan löytyy kangasrouskuja parhaiten, ovat karua, mutta kosteaa jäkälikköä.

Kangasrouskuja ja haaparousku.
Haaparouskut viihtyvät tuoreissa sammaleisissa havu- ja sekametsissä sekä kosteilla, lähes soistuneilla paikoilla. Haapasieniä löytyy yleensä helposti ympäri metsiä, eikä niillä kokemukseni mukaan ole tiettyjä, vuodesta toiseen samana pysyviä kasvupaikkoja kuten kantarelleilla.

Haapa-, kangas- ja karvarouskuja sekä herkkutatteja.
Myös karvarouskuja löytyy monenlaisista metsistä, mutta erityisesti korpimaisista sekametsistä ja karikkeisilta paikoilta. Metsien ruohikkoisiin paikkoihin kannattaa myös kurkata.

Rouskut ryöpättävinä.
Sienestys on yksi syksyn mukavimmista puuhista! Sen ainoa huono puoli on alkusyksystä saapuvat hirvikärpäset... Mutta niitä vastaan auttaa jonkin verran hyttyshattu tai peittävä huppu.

Lue myös: Metsän kultaa

3.9.2017

Raitalan taidepolku


Savitaipaleella on tehty retkeilyreitin varrelle kiva taidepolku! Polulle pääsee Olkkolan Hovilta (Olkkolantie 2), josta kulkee reitti kohti Lepänkannon hiekkarantaa. Taidepolun aloituspiste on retkeilypolun varrella noin kilometrin päässä Olkkolasta ja polun toinen pää rajoittuu Pöksänlahdentiehen.


Taidepolun puuhamiehenä on toiminut Ilkka Huovio ja taideteokset on tehnyt Juhani Lillberg. Alunperin polun varrella oli kymmenen Lillbergin tekemää teosta, mutta niiden lisäksi kuntalaisia on kannustettu tekemään itse lisää teoksia.



Taidepolulla on pituutta noin neljäsataa metriä. Teoksien materiaaleina on käytetty muun muassa puuta, risuja ja kiviä. Luonnonmateriaalit soveltuvat hyvin polun luonteeseen, onneksi siellä ei muovia näy.



Taidepolun ympäristössä on vanhaa sammaleista metsää ja jääkauden muovaamia suppia. Polku ympäristöineen on siis oivallinen kohde luontoretkelle! Patikoitavaa riittää Lepänkannon kautta vaikka Rovastinojalle saakka.





Voin lämpimästi suositella Raitalan taidepolkua retkeilyreitteineen mukavaksi päiväretkikohteeksi. Tällaisia taidepolun kaltaisia hankkeita soisi olevan enemmänkin retkeilypolkujen varrella patikoijia ilahduttamassa! Kiitokset polun ideoijille ja toteuttajille!